"Put your money where mouth is" - Miten itse sijoittaisin

Englanninkielessä on sanonta ”put your money where your mouth is”. Kun seuraa, analysoi ja kommentoi alaa, herää väkisinkin ajatus siitä pitäisikö itsekin toimia sanonnan mukaan?

Tätä aihetta aloin pohtia sen jälkeen, kun Inderesin keskustelupalstalla sijoitusalan haastatteluja tekevä Sijoittaja-alokas lähestyi haastattelun merkeissä. Viime syksynä tehty haastattelu herätti pohtimaan omaa pienimuotoista sijoitussalkkuani.

Sijoittamisen osalta, olen aiemmin keskittynyt indeksirahastoihin niiden yksinkertaisuuden ja tehokkuuden takia.

Jos kerran tunnen kaupan alan yritykset niin hyvin kuin sanon tuntevani, eikö suorat osakesijoitukset olisi järkeviä?

Seuraava askel oli pohtia millä periaatteilla sijoittaisin. Lähestyin periaatteita kysymällä: mikä tekee kaupan alan parhaista yhtiöistä niin hyviä? Pitkällisen pohdinnan päädyin seuraavaan listaan ominaisuuksia:

• kansainvälinen liiketoimintamalli

• vahva erottuminen ja brändi

• tehokkaat ja kurinalaiset prosessit

• kannattava liiketoiminta, joka tuottaa kassavirran kasvulle

• konservatiivinen suhtautuminen lainan käyttöön

• vahva suuntaus kohti kasvua

Valintakriteerit

Koska olen varovainen ja pitkäjänteinen (toivon mukaan) sijoittajana, pyrin löytämään yhtiöitä, joilla on merkittävät mahdollisuudet kasvaa. Pääsääntöisesti tämä tarkoittaa merkittävää potentiaalia kansainvälistyä. Samaan aikaan yhtiön pitäisi pystyä Ingvar Kampradin sanoin rahoittamaan kasvunsa itse. Eli vahvasti velkaiset yhtiöt jäävät pois listauksesta. Vaikka velan vipuvaikutus voi tuoda kasvulle uuden tason, on velan kääntöpuolena korkeat korkokustannukset.

Jos, kuten Stockmannin viimeisellä vuosikymmenellä, velan taakka kasvaa liian suureksi, voi koko yhtiö murentua sen alle. Ulkopuolisen rahan rahoittamasta kasvusta toinen varoittava esimerkki oli Odan kunnianhimoinen tavoite laajentua Suomeen ja Saksaan. Suomen lupaava lanseeraus kaatui lopulta vieraan pääoman liian kovaan hintaan. Kun kasvu rakentuu omalle rahoitukselle, ei tarvitse murehtia ulkopuolisen rahoitusympäristön muutoksista.

Kannattava liiketoiminta on siis koko päätöksenteon pohjana. Kovaa kasvua kannattamattomasti hakevat yritykset, vaikka ovatkin tänä päivänä vähemmistössä, rajautuvat osakesalkun ulkopuolelle automaattisesti. Kannattavuus syntyy yhtäältä hyvästä myyntikatteesta sekä hyvästä johtamisesta ja tehokkaista prosesseista.

Hyvä myyntikate kertoo siitä, että yritys tarjoaa jotain mistä asiakas on valmis maksamaan enemmän kuin kilpailijoiden tarjoamasta. Tehokkaat prosessit ja matala kustannusrakenne pitävät huolen, että korkea myyntikate ei tuhlaannu ennen tulosta.

Listauksesta on helppo havaita, että se on kuin tehty IKEA:n tai Lidlin kaltaiset yhtiöt mielessä. On totta, että molemmat ovat esimerkkejä Euroopan hienoimmista kaupan alan yhtiöistä. Yksityisinä yhtiöinä niihin ei valitettavasti voi sijoittaa.

Toinen suora rajoitus osakkeiden valinnassa oli päätös jättää kotimaiset yhtiöt valinnan ulkopuolelle. Kotimaista kauppaa analysoivana koen, etten halua tuoda ylimääräistä puolueellisuuden elementtiä. Kotimaassakin olisi monta kiinnostavaa sijoituskohdetta, tällä kertaa ne jäävät pohdinnan ulkopuolelle.

Vielä yksi rajaus: jätin markkinapaikat tarkastelun ulkopuolelle. Niiden arvostukset pohjautuvat usein muihinkin asioihin kuin puhtaaseen vähittäiskaupan tekemiseen. Etenkin Amazonin kohdalla AWS:n analysointi ei kuulu omaan osaamisalueeseeni. Lisäksi AWS:n merkitys on niin suuri yhtiön arvostuksessa, että päätin jättää sen pois.