Mitä tavaratalojen konseptista on pudonnut pois? Osa 1
Tavarataloista puhuttaessa konsepti mielletään usein kalliiden tuotteiden ostopaikaksi suurten kaupunkien keskustoissa. Tavaratalot ovat oikeasti paljon muutakin.
Tule Kaupan tila 2024 -seminaariin kuulemaan mihin kaupan ala on kehittymässä. Lavalle nousevat maan kiinnostavimmat puhujat. Varaa liput ja tule paikalle.
Tavaratalojen ahdingosta on puhuttu jo vuosikymmeniä. Konseptina tavaratalo on julistettu kuolleeksi moneen kertaan. On totta, että isossa kuvassa tavaratalojen tilanne näyttää hankalalta. Se riippuu kuitenkin miten tavaratalo määritellään ja katsooko koko markkinaa vai yksittäisiä yrityksiä
Kuten muutkin toimialat, tavaratalokauppa on muuttunut sitten niiden “kultaisen kauden” 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.
1960-luvulta alkaen halpakaupan ketjut ja hypermarketit tarjoavat laajaa valikoimaa käyttötavaran tuotteita. Samoihin aikoihin syntyivät ensimmäiset yksittäiseen toimialaan keskittyneet jätit, niin sanotut category killerit. 2000-luvulla verkkokaupan nousu on tuonut uuden mausteen kilpailusta asiakkaiden rahoista.
Vaikka tavaratalot ovat aina olleet suuria ja näyttäviä paikkoja, ovat ne myös olleet perinteisesti kaupan organisaatioita, jotka ovat pyrkineet palvelemaan hyvin erilaisia asiakasryhmiä. Alkuperäisten tavaratalokaupan ikonien, kuten Bon Marche Pariisissa tai Selfridge's Lontoossa, pyrkimyksenä oli tuoda ostoksilla käyminen kasvavan keskiluokan saataville.
Harry Selfridge jopa avasi tavarataloonsa "bargain basementin”, josta nuoremmat asiakkaat saattoivat ostaa tuotteita. Ideana oli, että ”kellarin” kautta asiakkaat pikku hiljaa tutustuivat talon tarjontaan ja saattoivat vaurastuessaan tulla ostoksille ylempiin kerroksiin. Tätä kautta Harry Selfridge saattoi myös kasvattaa kauppansa houkuttelemia asiakasryhmiä sekä sitä kautta myös myyntivolyymejä.